EWS-riskipisteytys parantaa potilaan ennustetta

Suurin osa sairaalansisäisistä haittatapahtumista, kuten sydämenpysähdykset, hätäsiirrot vuodeosastoilta teho-osastoille ja odottamattomat kuolemat, eivät ole äkillisiä tapahtumia [1]. Peräti 80%:a sairaalansisäisistä haittatapahtumista edeltää tunteja kestävät potilaiden peruselintoiminnoissa tapahtuvat kriittiset toimintahäiriöt [2].

Toimintahäiriöt käyvät ilmi fysiologisten mittausarvojen – kuten sykkeen, verenpaineen, lämpötilan ja hengitystiheyden –  muutoksista. Suurin osa haittatapahtumista olisi estettävissä, mikäli potilaan vitaaliarvoja seurattaisiin ja niissä tapahtuviin muutoksiin reagoitaisiin ajoissa [2].

Tätä varten on kehitetty potilaan voinnin systemaattinen arviointi eli Early Warning Score (EWS), joka perustuu periaatteeseen, että kliinisen tilan heikkeneminen voidaan havaita fysiologisten mittausarvojen muutoksista. Mitatut arvot pisteytetään sen mukaan, kuinka paljon ne eroavat normaaliarvoista. Kokonaispistemäärä kertoo potilaan riskiluokasta (matala, keskisuuri vai korkea), johon rinnastetaan sairaalan määrittämät kliiniset toimenpiteet, kuten hoitoryhmän hälyttäminen paikalle.

Riittävän hoidon aloittaminen ajoissa

EWS on yksinkertainen ja helppokäyttöinen hoitotyön työkalu, joka auttaa tunnistamaan potilaita, joiden tila on akuutisti heikentymässä. Yhdistettynä saatavilla olevaan hoitoon EWS:ää voidaan käyttää riittävän hoidon aloittamiseen heti havainnon jälkeen, mikä voi vaikuttaa positiivisesti kliinisiin tuloksiin.

EWS-pisteytyksen hyödyntäminen hoitotyössä vähentää myös sairaalan kustannuksia. Potilaan heikentyvän tilan havaitseminen hyvissä ajoin vähentää teho-osastolle siirtoa, mikä on yleisin kustannuksia nostava tekijä. Kun potilaan hoito voidaan aloittaa aiemmin, myös sairaalajaksot todennäköisimmin lyhenevät.

Lisäksi on tutkittu [3], että vitaaliarvojen kriittisten muutosten havaitseminen ajoissa vähentää sairaalakuolleisuutta. Sairauden vakavuuteen itsessään ei voida vaikuttaa, mutta riittävän hoidon aloituksen viivästyminen ja hoidon laatu ovat kohteita, joihin voidaan vaikuttaa.

Yhteistyötä vaativa toimintatapamuutos

Eri ammattiryhmien tulee olla ajan tasalla sairaalan EWS-käytänteistä. Jokaisen tulee tietää, mistä on kyse: EWS-pisteet, soitot niistä yksikön omalle lääkärille ja MET-hälytykset teho-osastolle. Tiedotuksen tulee tavoittaa sekä lääkärit että hoitajat, ja yhteisymmärryksen löytämiseksi toimintaohjeistuksen tulee olla mahdollisimman selkeä. Kyse on mitä suurimmissa määrin yhteistyöstä, joka tuntuu aluksi lisäävän tehtäviä.

Kun EWS-pisteiden laskentaa joutuu tekemään päivässä useasti, siihen kuluu väistämättä ylimääräistä hoitoaikaa. Kirjaajalla tulisi lisäksi olla käytettävissään kynä, paperia sekä EWS-taulukko suureineen ja raja-arvoineen, jotka määrittävät kyseisten suureiden pisterajat. Tämän jälkeen suoritetaan päässälaskenta, mikä saattaa aiheuttaa inhimillisiä virheitä. Näistä huolimatta hyöty on haittaa suurempi.

Riskipisteytys resurssitehokkaasti ja arviointi systemaattisesti

Mobiiliratkaisujen avulla EWS-pisteiden laskenta voidaan automatisoida ja pistettä vastaava toimintaohjeistus näytetään heti hoitohenkilökunnalle, jolloin inhimilliset virheet minimoituvat ja potilasturvallisuus paranee. Langaton teknologia mahdollistaa myös sen, että kyseinen tieto potilaan tilasta kirjataan reaaliaikaisesti potilastietojärjestelmään, ja on heti kaikkien hoitoon osallistuvien saatavilla.

Oleellisinta ennakoivassa potilashoidossa kuitenkin on, että peruselintoimintoja arvioidaan eikä pelkästään mitata. Ei siis riitä, että potilaan vitaaliarvot kirjataan ylös vaan niitä pitää myös osata systemaattisesti arvioida. Arvioinnin perusteella niihin reagoidaan sairaalassa sovittujen käytäntöjen mukaisesti. Näin mahdollistetaan paras mahdollinen potilashoito.

LÄHTEET

[1] Tirkkonen, J. (2015). Detecting and Reacting to In-hospital Patient Deterioration Studies on the afferent and efferent limbs of the Rapid Response System. Tampere, Suomen yliopistopaino Oy.

[2] Berlot, G. ym. (2004). Anticipating events of in-hospital cardiac arrest. European Journal of Emergency Medicine, 11(1): 24–28.

[3] Schmidt ym. (2014). Impact of introducing an electronic physiological surveillance system on hospital mortality. BMJ Qual Saf. 2015 Jan; 24(1): 10–20.

Tiia Kokkomäki ja Medanets Oy:n moniammatillinen tiimi